maanantai 17. helmikuuta 2014

Hylkyspesiaali

Oli aika reipas tuo viime viikko - nyt parin lepopäivän jälkeen alkaa sentään helpottaa :) Vaikka duuni on kivaa ja suurelta osin tosi rentoa, kun päivät alkaa klo 7 aamulla ja päättyy klo 22.30 illalla niin kyllä se jo vähän alkaa tuntua. Onneksi säät on suosineet ja asiakkaatkin ovat lähtökohtaisesti kaikki olleet tosi kivoja. Epäilen silti, että ainakaan käsintiskaamista mun ei ole tän reissun jälkeen yhtään ikävä.

Sateenkaaren pää näyttäisi löytyvän Marlborough'sta.

Meillä oli siis vaihtuva joukko asiakkaita Lermontov Lodgella koko viime viikon, mä ja Matt tosin palattiin viikonlopuksi Pictoniin peruskurssin allasharjoituksia varten. Tai no, oikeasti ne piti mennä teettämään parinkymmenen kilsan päähän Blenheimiin, kun täällä ei ole seisomasyvyyttä syvempää uima-allasta. Ei vaikuttanut kaikkein viehättävimmältä paikkakunnalta tuo Blenheim, mutta enpä toisaalta sieltä paljoa muuta nähnyt kuin uimahallin ja Burger Kingin autokaistan. Treenailin samalla itse perustaitorataa, kun joudun ne kuitenkin Brentille aikanaan demonstroimaan. 400 metrin uinti (sammakkoa, ilman laseja) meni aikaan 9:50, mikä ei todellakaan ole mikään ennätys, mutta riittänee sentään kurssivaatimusten läpäisyyn. 800 metrin räpyläuinti ajanotolla jäi seuraavaan kertaan, koska se sitten onkin.

Uljas tukialuksemme. Moottori on yskinyt jo jonkin aikaa sen verran pahasti, että taitaa olla huollon aika.

Lounastauko biitsillä.

Osaa asiakkaista ei tarvinnut viikon aikana juurikaan paimentaa, joten Brentilla oli aikaa vetää mulla PADIn hylkysukellusspesiaalikurssin sukelluksia. Teoriakirjaa en ole vielä nähnyt, mutta videon sentään katsoin sukellusten jälkeen, ja eipä siinä juuri mitään erityisen uutta asiaa tuntuisi olevan terveen järjen ja Jukan jo mun ensimmäisten hylkysukellusten yhteydessä iskostamien juttujen lisäksi. Käytännön harjoitukset reelin (mitä se on suomeksi, narukela?) ja narun vetämisen kanssa sen sijaan olivat varsin hyödyllisen oloisia. Seuraavalla kerralla sitten vaan hanskat kädessä... Olen toistaiseksi sukeltanut täällä ilman hanskoja, kun lämpötilan puolesta niitä ei tarvitse, mutta solmujen tekoa ja reelin kelaamista pitäisi kyllä harjoitella ne kädessä. Hylyn ulkopuolella pää alaspäin harjoitteleminen tuotti vähemmän yllättäviä ongelmia ilman noustessa jalkoihin, mutta sisällä Bolshoi Loungessa solmujen teko onnistui suuremmitta ongelmitta.

Sininen turska ja spotty hengailevat nousuköydellä.

Kartanpiirrustus onkin sitten jännempi juttu. Hylkyspessua varten tuotin hyvin yksinkertaisen havainnekuvan komentosillan ulkopuolesta (hei, piirsin laatikon, jonka sisällä on pienempiä laatikoita!), josta käyvät ilmi sisäänmenoikkunan ja poistumisoven syvyydet ja välissä olevien ikkunoiden määrä. DM-kurssia varten sen sijaan pitäisi tuottaa joku vähän kehittyneempi karttapiirros, ei välttämättä mittakaavassa, mutta kuitenkin sellainen, josta olisi sukellusbriiffiä pitäessä enemmän hyötyä. Ja kun pääasiallinen sukelluskohteemme on tyyrpuurin puoleisella kyljellään makaava 155-metrinen risteilijänhylky, on tehtävänannon rajaaminen mulla toistaiseksi vielä vähän hakusessa... Katsotaan nyt sitten, kuinka siinä käy.

Kurssisukellusten lomassa ehdittiin käydä mulle uutena paikkana komentosillan viereisessä radiohytissä, jossa olikin vaikka mitä mielenkiintoista tilpehööriä. Brent tutki pitkään katosta (eli hylyn nykyasennossa seinältä) romahtaneita paneeleita, ja kertoi jälkeenpäin, että ne olivat tulleet alas parin viime kuukauden sisään. Kuulemma viimeisen vuoden aikana sattuneet maanjäristykset ovat romauttaneet enemmänkin sisärakenteita hylyllä. 

Scarlet wrasse, vaihteeksi melkein tarkka kuva.

Muutamalla sukelluksella ehdin napsia pari kuvaa, mutten valitettavasti ole vielä kertaakaan päässyt kunnolla rauhalliselle kuvaussukellukselle. Toivon mukaan tilaisuuksia tulee ja viime viikon kohtuulliset (yli 5 m kansirakenteissa ja muissa suojaisemmissa paikoissa) näkkärit toistuvat. Perjantaibonuksena sain ensimmäisen melkein kokonaan oman asiakkaani, kivan saksalaistytön, jonka kierrätin paitsi orientaatiodyykillä paapuurin puoleisella kyljellä, myös sisällä komentosillalla. Harmitti aika lailla, ettei ollut kameraa mukana, kun treenailtiin Titanic-poseerauksia keulassa! Vähän olin myös salaa itsestäni ylpeä, kun alan vihdoin oppia suunnistamaan hylyllä itsenäisesti muuallekin kuin perään ja takaisin :)

Ihmiset ovat mukavia, mutta vaihtuvat tiuhaan. Paras puoli siinä on, että pääsee näkemään tosi monenlaisia sukeltajia, varusteita, asenteita ja tekemisen tyylejä. Ja kuulee hengästyttävän määrän vinkkejä mahtavista sukelluskohteista ympäri maailmaa - toivottavasti nyt edes jossain muussakin Uuden-Seelannin kolkassa pääsee tän reissun aikana käymään. Hauskana kuriositeettina kaikki vakavasti otettavat tekkisukeltajat tuntuvat täälläkin tietävän Ojamon: internet on tehnyt maailmasta varsin pienen paikan.

Meriahven (sea perch) mulkoilee. Näitä kavereita näkee enemmän hylyn sisällä.

Tällä viikolla on luvassa avustamista sekä AOWD- että OWD-kursseilla. Picton-päivinä olen jatkanut respaduunia (nyt jo 10 ajokilometriä tien vasemmalla puolella, whee!), lähes selättänyt DM-teoriakirjan ja kuriositeetteina käynyt zumbassa ja katsonut UFC:ta telkkarista. Muista suureellisista tavoitteista olennaisin lienee, että pitäisi käydä parturissa - jos ei huomenna niin ehkä perjantaina sitten :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti