Tänään aamulla bussi Roturualle (Rotoruaan?). Matkustin saksalaistytön kanssa, joka oli ollut huonetoverini jo kahdessa paikassa - täällä päädyimme sentään eri hostelleihin, mutta maanantaiaamuna on ilmeisesti edessä vielä toinen yhteinen bussimatka. Lennämme myös pois maasta samana päivänä, mutta sentään eri kaupungeista ja eri suuntiin. Noin kilsan kävelymatka bussipysäkiltä Funky Green Voyageriin vähän harmitti, mutta hostelli tuntui heti kivalta ja kotoisalta, varsinkin, kun pääsin susihuoneeseen :) Ekoaate ei varsinaisesti haittaa, oleilutilaa on paljon ja täällä on lämmin, mikä ei tässä talojen eristyksen kehitysmaassa ole mikään itsestäänselvyys. Kahvi ja internet maksavat erikseen, mutteivät mitenkään kohtuuttomasti. Niska meni rinkan kantamisesta jumiin, mutta sitten lauantaimarkkinoilta löytyi kohtuuhintainen thaihierontapiste - halleluja!
Viihtyisyys syntyy pienistä yksityiskohdista: sängyllä oli karkki...
...ja lampussa on pinkki apina.
Kävelyretki kaupungilla sisälsi sekä odotettua tuliperäistä ihmeteltävää että iloisia yllätyksiä. Maaperä täällä on tosiaan varsin tuliperäistä, sillä Rotorua-järvi ("Toinen järvi" maoriksi) on sammuneen tulivuoren kraaterissa. Kuumien lähteiden ympärillä haisee voimakkaasti rikki, mutta koko kaupungissa mädän munan haju ei sentään leiju. Mineraalipitoisia lähteitä ja kiehuvaa mutaa voi ihmetellä ympäri kaupunkia ja sen ympäristöä, myös ilmaiseksi Kuirau-puistossa ja Government Gardensissa.
Kävin tutustumassa myös kaupungin laidalla sijaitsevaan Ohinemutu-maorikylään, josta löytyi jokseenkin mageita kaiverrettuja taloja, ja toisaalta myös ihan tavallisia pihoja, joilla pyykit roikkuvat narulla kuivumassa. 35% Rotoruan asukkaista on maoreja, mikä näkyy katukuvassa selkeästi. Vaikka kulttuurielämykset onkin täällä voimakkaasti tuotteistettu, ainakin se käsittääkseni tapahtuu näiden ihmisten itsensä eikä ulkopuolisten toimesta. Eikä täällä ole varsinaisesti vaikea uskoa, että perinteet ja oma kulttuuri merkitsevät paljon myös ihmisten arkielämässä, turistishow'n ohella.
Mineraalivesistä ja mutakylvyistä on täällä nautittu jo vuosisatoja, ensimmäiset eurooppalaiset uudisasukkaat parantelivat erilaisia vaivojaan telttamajoituksessa kuumien lähteiden ympärillä. Hieman fiinimpää lähestymiskulmaa edusti spanish mission -tyylinen (kääntyykö tää vain espanjalaismissioksi?) Blue Baths, jonka museosiipeen sattui tänään olemaan vapaa pääsy. Sympaattisia vanhoja pukukoppeja, uimapukuja ja tarinoita uima-altaan laidalta. Tutustumisretkeäni Government Gardensiin säesti Rotoruan maratonin viimeisten osallistujien maaliintuloselostus, joka oli kannustavuudessaan sympaattisen liikuttavaa kuunneltavaa. Kankeajalkaisia urakkansa suorittaneita maratoonareita oli vähän joka puolella.
Vihannekset uunissa ovat toivottavasti pian kypsiä, sillä nälkä on hirmuinen. Täytyy myös koittaa selvitä illasta lataamatta erinomaisen koukuttavaan Warhammer Quest -pädipeliin lisää luolastoja, sillä se valitettavasti söisi rajalliset internet-bittini tyystin. Ehkä huomenna ehtisi kuskata pädinsä iSiten ilmaisen netin ääreen... Konstit on monet sanoi nettiriippuvainen reppumatkaaja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti