perjantai 2. toukokuuta 2014

Taupo Nui a Tia*

*"Tian suuri viitta", eli paikka, jossa Tia nukkui viittaansa kääriytyneenä; lyhyesti Taupo. 

Taupo on sekä järvi että kaupunki. Tässä järvi. Kaupunki ei ole erityisen viehättävä, kyseessä on autoilijoille tarkoitettu kauppakeskittymä lomailualueella. En tainnut ottaa siitä yhtään kuvaa.

Puhhuh. Tein tänään kävelyretken Waikato-joen varrella Huka Falls -putoksille ja siitä vielä jonkun matkaa Huka Honey Hiveen hunajaa maistelemaan - kilometreistä en tiedä, mutta lähdin vähän yhdeksän jälkeen aamulla ja takaisin hostellilla olin kahden maissa. Jaloissa kyllä tuntuu sen verran, että huomaa kävelleensä... Mun tavallisesti aika oikuttelevat polvet on olleet reissun aikana harvinaisen ok, mutta nyt rinkkaa ja täyttä painolastia ympäriinsä kantaessa on tuntunut polvessa aika ikävältä. Jokohan mä kohta olisin niin vanha, että olisi aika hankkia pyörillä vedettävä matkalaukku?

Kasteiset hämähäkinseitit autokaupan aidassa.

Aamusumun rippeitä Waikatolla.


Vauhti kiihtyy kaipeikossa.

Huka Falls.

Putous oli hieno ja hunaja sekö erityisesti hunajabrandy herkullista, mutta kävelyretken ehdoton kohokohta oli kyllä paluumatkan pysähdys Thermal Spa Parkissa, missä kuumavesilähteestä tuleva puro yhtyy jokeen. Vesi oli aurinkoisen syyspäivään juuri sopivan lämmintä, ehkä 35-40 astetta, ja sillan alla lammikoissa loikoili oli juuri paikalle päästessäni hyvin tilaa. Aikamoista hupia voida istua lampareessa luonnollisen kuumavesiputouksen alla :D Paikalliset penskat yllyttivät mut myös hyppäämään kalliolta kylmempään veteen, mikä oli hauskaa, vaikka melkein menetinkin touhussa vyötäröltä löystyneet uimahousuni.

Elämää kennossa.

Kuuman lähteen vesi höyryää. 

Matka on tosiaan jatkunut Napierista tänne Taupoon, ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa eteenpäin Rotorualle. Sekä Taupo että Rotorua tarjoaisivat jos jonkinlaista puuhaa ja aktiviteettia, jos olisi halukas hyppimään lentokoneesta tai naru nilkoissa tai laskemaan koskea tai osallistumaan erittäin autenttiseen maorikulttuuriesitykseen elävöityskylässä. Tai ei oikeastaan vain halukas, vaan halukas latomaan pöytään pinon dollareita voidakseen näin tehdä. Queenstown oli Eteläsaaren adrenaliinipääkaupunki, ja Taupo kilvoittelee samasta tittelistä täällä pohjoisessa - fiilis on vähän sama, et suorita paikkaa kunnolla jos et tee vähintään paria aktiviteettia nollasta sataan välittömästi kylään saavuttuasi. Mä olen toistaiseksi pysytellyt säästäväisyyden kaidalla polulla, mutta muutamaan maksulliseen retkeen täytynee kuitenkin ratketa, sijaitseehan Rotoruan lähistöllä myös eräs varsin kuuluisa pienten karvajalkojen kylä... Mutta siitä lisää sitten aikanaan, nyt täytyy kerätä energiaa taapertaa kirjastoon asti tätä postaamaan. Blackcurrant Backpackers onneksi edistää asiaa tarjoilemalla suodatinkahvia ja maitoakin vielä, halleluja ja amen :) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti